Olen miettinyt kevään mittaan, että mistä on saanut alkunsa se hysteerinen tapa jumppatunnin jälkeen. Siis se, kun tyypit rapistelevat pukukaapistaan jumpan päätteeksi ensi töikseen proteiinimilloinmitäkin, pillimehuja, patukoita, jauheita ja rahkoja? Kuinka paljon täytyy jumpata tarvitakseen välittömästi proteiinipalautusta ja kuinka pahasti laiminlyödä ruokavaliotaan korvatakseen sen proteiinilisällä? Ja jumpalla tarkoitan nyt perustunteja, sisäpyöräilyä ja bodypumpia, kaikkien ryhmäliikuntojen tavanomaisimpia tunteja, joilla ei väännetä rautaa tukivyöt vinkuen. Proteiinilisät ovat varmaan ihan paikallaan niille, jotka kasvattavat määrätietoisesti lihaksiaan, eikä ravinnosta saatava proteiini riitä.
Mutta puolen tunnin spinningin jälkeen...? Itse vedän salitreenien tai jumppatuntien jälkeen sitä, mitä jääkaappi on niellyt sitten viimeisimmän ostosreissun jälkeen. Pakastimen suosiollisella avustuksella aika usein jugurttia, marjoja ja mysliä.
Helsingin Sanomat antaa minulle, hedelmiä ja marjoja mussuttavalle perusjumpparille luvan jatkaa samalla linjalla. Klikkaa ittes etiäppäin ja ole perustellusti eri mieltä, jos siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti