Välimoi

Juostuani viimeiset kaksi viikkoa elämästäni läpi huokaisin tänään ilmeisesti vähän liian syvään helpotuksesta, kun saavuin kotiin. Vanha kunnon diagnosoimaton alaselkäkipuni aktivoitui ja voin vaikka vannoa, että samalla hetkellä korvatulehdusdiagnosoitu pieni toipilaamme alkoi kukkimaan vesirokkonäppylöitä sohvalla. Niin tehokasta ja tuottavaa kuin ajankäyttöni onkin viime aikoina ollut, en sentään ole pyytänyt pienokaistani sairastamaan kaikki lastentauteja samaan aikaan. Yhtä kaikki, pidän itsepintaisesti kiinni ajatuksestani, että elämä on parasta just tällasenaan, sensuroimattomana.

Toiseksi parasta elämässä on heti elämän itsensä jälkeen perusteellinen kirpputorikierros ja kolmanneksi parasta on löytää edellä mainitulta kierrokselta jotain erityistä, josta kertoa myöhemmin lisää.

"Tää on hyvä paikka kattella pilviä", kuten puolisoni tämän päivän tiivisti. Tähän sitten luonnollisestikin kuva lahtelaisesta pilvestä sellaisena, kuin se meille takapihaltamme näyttäytyi.